Nyt lähtee!

Aika on mennyt tosi nopeasti siitä asti, kun päätimme lähteä Puolaan.

Jännitys oli jokapäiväistä ja pakkaamisenkin aloitimme hyvissä ajoin ennen lähtöä..

Viimein koitti 8. päivä tammikuuta ja ensimmäinen lentomme Kajaanista Helsinkiin lähestyi uhkaavasti. Jännitys oli kyllä sanoin kuvaamaton. Se näkyi mm. siinä, että kumpikaan meistä ei nukkunut silmänräpäystäkään sinä yönä. Lähdimme ystävämme kyydillä aamulla jo puoli viiden aikaan Kajaanin lentoasemaa kohti, koska emme jännitykseltämme malttaneet pysyä paikallamme. :D Lentomme lähti sieltä siis 6.40..

 Matka kammottavan pienellä potkurikoneella Helsinkiin kesti vain lyhyen ajan. Helsinki-Vantaalla jouduimme odottamaan todella kauan seuraavaa lentoa, siinä välissä kerkesi tapahtua kaikenlaista. Vähän ajan päästä siitä kun olimme istuskelleet rauhassa, tajuttiin että eihän meillä ees oo seuraavalle lennolle lentolippuja.. :D Kokemattomina tyttöressuina menimme finnairin infolle, jossa meitä ei suostuttu palvelemaan, koska lentomme oli Airberlinin. Ei auttanut kuin päättäväisesti lähteä kohti exittiä ja aloittaa kaikki hösellys taas alusta. Ei sielläkään näkynyt ketään Airberlinin tyyppejä, mutta onneksemme kiltti finnairin tyttö teki meille liput ja tarkisti että meidän matkatavarat on varmasti menossa Tegeliin.. :)

Väsyneet matkalaiset..

Aika meni lentokentällä sanoinkuvaamattoman hitaasti ja jännittynein tunnelmin että mikä meitä odottaa Puolassa.

Vastassa meitä Berliinissä oli nuorehko mies joka ei juurikaan osannut englantia, joten suurimmissa osin olimme hiljaa. Automatka Berliinistä Stettiniin kesti n. 2 tuntia. Matkalla näimme paljon, mm. ison kolarin, emmekä ole ihmeissään, koska kuskimmekin ajoi aika holtittomasti, joten puolet kynsistämme on jo purtu ;)

Tegelin kentältä

Perillä kuski jätti meidät Hotellin eteen ja olimme aika ulapalla että minne meidän täytyy mennä. Istahdimme hetkeksi aloillemme matkalaukkujemme päälle ja mietittiin että mitä sitä seuraavaksi tehdään. Siinä istuskellessamme saimmekin ensimmäisen kaverin, joka oli käsittääksemme hotellin oma kissa. (Jolla on oma koppi ym takapihalla) . Kissaa silitettyämme ja mietittyämme päätimme lähteä ovesta sisään vain. Kun avasimme hotellin oven niin suoraan tuli hissin ovi vastaan. No, onneksi kuski oli vielä autoineen pihassa joten kävimme kysymässä neuvoa. Ei hän kunnolla ymmärtänyt edes mitä kysyimme, eikä itsekään olllut kovin tietoinen mistä kerroksesta hotelli löytyy, mutta kylläpä me sit päästiin sisälle asti.

Meitä piti olla vastassa meidän pomomme, mutta sitä ei näkynyt. Meille annettiin vastaanotosta avain huoneeseen ja hän sanoi että pomomme tulee vasta huomenna. Nälkäisinä ja turvattomina astelimme huoneeseemme. Mietimme että mistä saamme ruokaa koska emme juurikaan olleet syöneet koko päivänä mitään. Kysäisimme vastaanotosta neuvoa kauppaan. Tyttö ei oikein tajunnut mitä me kysyttiin, eikä mekään oikein tajuttu mitä se yritti selittää. Ei tajuttu oikeen mitään mutta ei ollu vaihtehtoja kuin lähteä uuteen suureen maailmaan :D Onneksi kauppa löytyi läheltä vastaantulijan avun voimin ja jotain muonaakin saatiin. 

Tässä vielä sekavasti vähän kuvia kämpästä.

Vesi tuli aluksi ruskeena mut on alkanu jo kirkastumaan. Suihkusta just ja just valuu sitä vettä, milloin kylmää ja millon kuumaa. Mut eiköhä se tästä pikkuhiljaa. :D

Tänä aamuna herättiin sitten ovenkoputuksiin ja että tuohon puhelimeen soitettiin vähän väliä, aina ku vastas niin ne laitto kiinni tai puhu ihan täysiä puolaa sihen. No aateltiin että vissiin meijät halutaan ylös täältä.. :D

Tänään siis saatiin tutustua meijän pomoon, joka on tosi mukava. Käytiin myös tänään jollain englannin tunnilla tuolla yläkerrassa, siellä on joku koulu.

Kaikki näyttää jo tosi paljon selvemmältä kuin eilen. Kilometrin päässä on myös iso kauppakeskus, jossa käytiin jo pyörähtämässä. Ne halvat hinnat kyllä ajaa meijät pian sinne takaisin.. :P

Mut näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

-Inka ja Jenni